Täällä tosiaan on hiljaista kuin huopatossutehtaassa... Selittelenpä vähän ;) Meillä on sairasteltu. Jokainen on vuorollaan ollut taudin kourissa, mutta nyt näyttää siltä, että tilanne alkaa rauhoittumaan. Mulla on ollut täydellinen hyytyminen edelleen tuolla neulerintamalla. Tosin nyt alkaa pikku hiljaa sormia syyhyttää pussissa odottava pari viikkoa sitten alkuun saatu pojan neule. Ei vain aiemmin ole ollut aikaa eikä voimia tarttua neuleeseen. Tässä fiilistelenkin ajatuksella istahtaa sohvan nurkkaan neule kädessä tuijottamaan Innoa. Nam! Mä uskon, että kun aurinko alkaa enemmän vilahtamaan, niin mäkin saan aivan uutta energiaa käsityörintamalle... Olen optimisti!

Ja mun lempikukka on tulppaani. Siitä tietää että on kevät kun tulppaanikimppu ilmestyy pöydälle piristämään.